Entinen elämä

Tää on nyt se blogikirjotus mistä oon puhunut ja mitä oon miettinyt todella paljon. Suoraan sanoen mua pelottaa puhua tästä koska tiedän et kuka tahansa voi tämän lukea, ymmärtää mut täysin väärin tms. Mutta tulin siihen tulokseen että haluan tehdän tän. Teksti saattaa olla vähä sekavaa koska en oikeen tiedä miten jotkut asiat selittäis.

Päihteet. Niistä mä haluan puhua nyt. Ne on ollut useamman vuoden todella suuri osa mun elämää. Ja se on ollut todella rankkaa. Mä en ole koskaan itse käyttänyt huumeita tai mulla ei ole ollut alkoholin kanssa ongelmaa koskaan, ja olen siitä todella kiitollinen sillä mulla on ollut tuhansia hetkiä mun elämässä kun olisin voinut sortua päihteiden käyttöön, mutta en ole.

Kaikki alkoi niin pienestä, tai niin mä sillon uskoin. Tutustuin enemmän ja enemmän ihmisiin jotka käyttivät päihteitä. Mun ensimmäinen tuttavuus oli ekstaasi. Ajattelin että eihän toi nyt paha ole jos noi "kaverit" vetää tollasii nappuloita mistä niille tulee hauska olo. Aikaa kului ja tapasin toisen uuden tuttavuuden, amfetamiinin, sitten subutex, fentanyyli, kokaiini, sienet, juuret, tuhannet eri lääkkeet. Rupesin huomaamaan että eihän tää ole mitään pientä enää, et nää mun kaverithan vetää huumeita oikeen urakalla. Aikaa kului, asioita tapahtu. Enää mun kavereille ei enää riittänytkään se että vedetään suunkautta tai nenään. Rupes olemaan piikkejä. Ensimmäisen kerran jälkeen ei ollu paluuta. Sillon kaikki hajos käsiin. Mikään muu elämässä ei ollu niin tärkeetä kun se, että mistä sais seuraavat setit mitkä tyrkätä itseensä. Varastelua, valheita, oikeesti tosi kamalia asioita.

Moni varmaan miettii et miks mä en lähtenyt. Miks mä jäin katsomaan sitä kaikkea. Siksi koska mä luulin että voin pelastaa ne, siks koska mä toivoin että mä voisin auttaa niitä eroon niistä huumeista. Siksi koska mä välitin ja rakastin. Mutta mikä oli lopputulos... Mä en pelastanut yhtään ketään. Mä itsekkin aloin muuttumaan ihan erilaiseksi. Mä sekosin ihan täysin. Kaikki ne asiat repi mua niin rikki mut silti mä pidin kiinni. Tyhmää, hullua, sairasta, säälittävää, outoa. Karu totuus on että ketään ei pysty auttamaan, ellei sitä ihminen itse halua.

Sitä tuli nähtyä kaikenlaista, enkä aijo niistä tarkemmin kertoa, enkä myöskään tarkemmin näistä ihmisistä. Mutta nykyään mä olen saanut itseni irti siitä. Se elämä ja ne ihmiset on historiaa. Se ei todellakaan ollut helppoa mutta tässä sitä ollaan.

Oon todella ilonen että se elämä on jäänyt taakse, enkä enää koskaan tuu elämään sellasta elämää. En halua syyttää ketään tai olla vihainen kenellekkään. Haluan jatkaa mun elämää. Kaikesta huolimatta toivon kaikille sinne vanhaan elämään kaikkea hyvää.

Kiitos tuhannesti jos luit!
SOMET:
Instagram: milla.sofia
Snapchat: mmilts